Miks mä esittäisin, että olen kunnossa? miksi ? enkö mä muka saa olla rikki jos oikeasti on aihetta.No asiani alkaa nyt näin : Aamulla heräilin rankan lennon jälkeen joskus yhdentoista aikoihin.Puhelimeni alkoi samantien piippaan. Se oli Saku. Vastasin iloisesti, mutta vielä hiukan väsyneesti. Saku kuullosti hiukan oudolta.Samantien hän alkoi kertomaan jotain mitä oli tiennyt jo jonkun aikaa. Hän kertoi, että he muuttavat.Ilahduin heti ja olin innostuneena , että tänne takasinko.Hän vastasi kieltävästi. Edelleen sisälläni piili, että he muuttaisivat lähemmäs minua, mutta ei. Hän kertoi, että he muuttaa Englantiin isänsä työn takia.Samantien purskahdin itkuun järkytyksestä. Päässä vaan pyöri , että tää ei tuu toimiin.Samassa valkeni, että mä en välttämättä näe Sakua enää koskaan.Aattele eilen olin hänen luona vielä onnellisena , mutta nyt tuntuu, että mulla ei ole enää mitään. En pystynyt puhumaan hänen kanssa enää vaan lopetin puhelun.Otin äkkiä vaan takin ja kengät ja hiukan paniikissa juoksin autotalliin ja hain pyörän jolla lähdin ajamaan parhaanystäväni Eliaksen luo josta jo kerroinkin yhdessä tekstissä.Kiitä luojaa , että hänella oli lyhyt päivä lukiossa.Pimpotin ja hän oli heti ovella vastassa.Halasin häntä.Hän rutisti minua kovaa ja minä vaan itkin hänen olkapäätä vasten.Nyt sit olen niillä.Oon vaan purkanut tuntemuksiani ja Elias on kuunnellut.Ei voisi olla parempaa ystävää, kun hän. Vielä perjantaina jotkut bileet johon lupasin jo aikaa sitten suostua Eliaksen seuralaiseksi. Niihin yritän ryhdistäytyä ja jaksaa edes sen aikaa itkemättä.Sitä ennen Elias lupas viedä mut syömää.Tänään meen juoksulenkille ja juoksen niin kovaa , kun jaksan ja itken vaan. Se helpottaa.