Tänään iltapäiväl kiirehdin hiukan jouluostoksille.Mukaankin tarttu vähän lahjoi ja itselle neule.Kaiken lisäks kauhean ankee sää.No ei ainakaan tarvinnut päälle pukea paljoo.Nahkatakki riitti.Äitiki ilmesty pikkuveljeni kanssa kaupunkiin.Äiti sitten päätti mennä vähän katseleen jotain ja mun vastuulle jäi tietty veljeni rattaissa.Sain myös tehtävän ostaa hänelle benettonin paidan lastenpuolelta.Jotkut ihmiset katso mua vähän halveksuvasti.Ne varmaan luuli et oon joku teiniäiti.Ei kiitos.Paidan ostettua päätin pysähtyä Maxin kanssa kahvilaan.Ostin kaakaon ja nostin Maxin syliini istuun.Puhelimeni alkoi soida.Tuttu nimi näkyi ruudul.Sydämeni valittu.Vastasin siinä hälinässä.Ihan hyvin hän näytti mua kuulevan.Kysyi mitä kuluu ja mis oon.Ikävää poti kuulemma.Hän myös sanoi, että luvassa olisi yllätys mulle lähipäivinä.Kerroin sille eilisistä bileistä ja se oli oikeesti ilonen et mul oli vihdoin kivaaki.Mut pian huomasin kellon olevan jo aika paljon et piti lopettaa puhelu ja Maxkin vähän ärsyynty ku en nii paljon ehtinyt sitä viiihdyttää.Hetken päästä jo tapasin äitin autolla ja lähdimme hakemaan Milenaa jumpasta ja sit kotio.Nyt sitä sit ollaan tässä.Ihana fiilis ku se yks soitti ja sit sai vähän joulujuttui jo hommattua mut taas tuli ikävä pistos sitä yhtä kohtaan.