Avasin kotioven ja astuin sisään.Kotona oli muuten hiljasta paitsi yläkerrasta kuului tirskuntaa.Riisuin takin ja menin keittiiöön.Tein laten ja menin ruokahuoneeseen juomaan sitä ja lukemaan lehteä.Hetken kuluttua pikkusiskoni ilmestyi viereeni istumaan mehulasin kanssa.Sisko kertoi innostuneena ottaneensa selvää kaupungista mihin meidän olisi tarkotus matkata piakoin.Minua ei juuri kiinnostanut edes koko matka.Ainoana, että pääsee pois täältä.Ajatukset saisi muualle hetkeksi.Niin ainakin toivon.No minulle tuli kuuma ja riisuin neuleen siinä sitten.Siskoni näki samantien  puolikkaan sydän riipuksen riippumassa kaulastani.Hän kysyi miksi pidän sitä vielä, kun hän tiesi kelle kuuluu toinen puolikas.Menin hiljaseksi.Ajatuksissa vilisti vaan, että miksi se on mul vielä kaulassa.Sisko tajusi, että oli kysynyt vähän huonon kysymyksen ja tuli halaamaan minua.Enää hän ei vaatinut kysymyksiä vaan häipyi vähin äänin yläkertaan.Edelleen mietin miksi minä pidän sitä vielä kaulassa.Tiedän että se kenelle kuuluu sydämen toinen puolikas pitää sitä myös vieläkin.Olen siitä 100% varma.En ollut irrottanut korua sen jälkeen kun rakkaani oli sen kaulaani laittanut pari päivää ennen lähtöään.Kyynel valui silmästä muistellessani tuota kaikkea mitä yhdessä teimme.Kesken muistelman ovi kävi.Isän, äidin ja pikkuveljen ääni kuului.Pyyhkäsin kyyneleen ja kävelin eteiseen auttamaan pikkuveljen riisumisessa.Äiti huomasi olevani hiukan poissa tolaltani, mutta päätti olla kysymättä, koska tiesi jo miksi olen surullinen. Autettuani menin huoneeseeni, avasin kannettavan ja nyt sitten ollaan tässä.