Tänään sen sit tein.Otin yhteyttä suhun puhelimel pitkästä aikaa.Kuulin äänes.Sydän löi kahta sataa ja olin vaan hetken hiljaa ennen kun havahduin.Sulla oli just reenit loppunut ja äänes oli hiukan hengästynyt.Kuullostit niin söpöltä.Lopetin kuitenkin melkein heti.En voi tehdä tätä.Tulee vaan sattuu taas enemmän ku jatkat matkaa mun mieles.Tää välimatka raastaa.Miks miks sun pitää olla siellä ? Jos olisit täällä niin me oltas onnellisia yhdessä.Mutta ehk me ei sit kuuluta yhteen tai sit täs katotaan kestetäänkö me tää välimatka.Joka ikinen hetki mietin sun viimestä katsetta mua kohti.Ikävä raastaa.